Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

TEMMEKSEN SUOJELUSKUNTA

 

FM Mauri Junttila

 

Suojeluskuntajärjestön juuret löytyvät 1900 alkupuolen Suomen yhteiskunnallisesta murroksesta. Silloiseen yhteiskunnalliseen tilanteeseen ja myös suojeluskuntien syntyyn vaikuttivat Venäjän keisarikunnassa tapahtuneet suuret muutokset. Nähtiin Venäjän keisarivallan murentuvan. Sen arveltiin, silloin suovan mahdollisuudet jo kauan haaveilulle Suomen itsenäisyydelle. Suojeluskuntajärjestö oli ratkaisevassa asemassa Suomen vuoden 1918 sodassa itsenäisyystaistelussa, vapaussodassa.

 

Niinä aikoina pohdittiin myös uuden Suomen valtion tulevaa hallitusmuotoa. Esiintyi ajatuksia ja jopa tekoja Suomen kuningaskunnasta, kun eräät halusivat saksalaisesta Hessenin prinssi Friedrich Karlista kuninkaan. Oli myös esillä sellaista kummallista ja outoa ajatusta, että juuri maan hallintaansa saaneitten suomalaisten kuuluisi seuraavaksi siirtyä suoraan Venäjältä - Saksalle.

 

Erilaisista näkemyksistä ja voimakkaista yrityksistä huolimatta todeksi tuli kuitenkin Suomen valtiomuodoksi tasavalta ja maan 1. presidenttiksi tuli suomalaissyntyinen K.J.Ståhlberg (28.1.1865 Suomussalmi – 22.9.1952 Helsinki) 25.7.1919 eduskunnan valittua hänet eduskunnan omassa vaalitapahtumassa virkaansa. K.J. Stålhberg oli ollut viisas ja lukenut mies. Fyysisestikin hän oli ollut hyväkuntoinen. Valmistuttuaan hän oli matkannut kävellen Helsingistä kotiinsa Ouluun. Hän ei ollut ”p:n nuolija” eikä nöyristelijä. Suomen kuuluisi kiittää häntä enemmän maansa itsenäisyydestä. Hän oli välillä riidoissa armeijan jääkäritaustaisten päälliköiden kanssa ja riiteli välillä myös suojeluskuntaliikkeen isäntien kanssa.

 

Temmeksen ensimmäinen, helmikuun 1918 suojeluskunta syntyi siten, että Oulun suojeluskunta oli kehoittanut temmesläisiä perustamaan paikallisen suojeluskunnan pian helmikuussa 1918 tapahtuneen Oulun valtauksen jälkeen.

 

Kahakassa taistellut oululaisten punakaarti hävisi taistelun. Oulu siirtyi suvereenisti valkoisten haltuun. Oulun voittonsa jälkeen tuleva Suomen vapaussodan (v.1918) voittajan, ylipäällikkö Mannerheimin johtama Suomen valkoinen armeija alkoi järjestellä kehoituksin hallitsemiaan alueita - sotilaallisiin organisaatioihin.

 

Monilla paikkakunnilla, itsenäisyyden aamuhämärässä suojeluskuntatoiminta käynnistyi ”vapaaehtoisten palokuntien tai palokuntien” nimillä. Temmeksellä ei ole juurikaan ollut sellaista toimintaa. Ensimmäinen Temmeksen suojeluskunta perustettiin 17.2.1918 Temmeksen kirkonkylän Keski – Pekkalan talossa paikalle kokoontuneen, ehkä vuoden 1917 lopuilla mietiskellyn, valitun tulevan suojeluskunnan ”johtokunnan” toimesta. Johtokunnassa oli ollut esimerkiksi tuleva Temmeksen suojeluskunnan 1. paikallispäällikkö Eero Junttila (vv. 1870-1948).

 

Samalle päivälle perustettiin myös Suomen valkoisen armeijan toimittamana paikallinen kutsuntalautakunta yhdessä Temmeksen kunnallislautakunnan kanssa. Temmeksen suojeluskunnan johtokunta oli asettanut tehtäväkseen myös suojeluskunnan paikallispäällikön valinnan.

 

Helmikuun 26. päivä 1918 Temmeksen suojeluskunta järjestyi saaden paikallispäällikökseen tehtävään lupautuneen paikallisen maanviljelijä Eero Junttilan. Hän oli niitä harvoja temmesläisiä, joka oli suorittanut Suomen autonomian ajan sotaväen ja oli myös ollut aliupseeri.

 

Pian Temmeksellä pidettiin ensimmäiset kutsunnat. Sillä Suomen vapaussotaan saatiin noin 30 miestä. Sotilaalliset harjoituksetkin käynnistyivä juuri perustetussa Temmeksen suojeluskunnassa. Niihin oli osallistuttu sankoin joukoin ja harjoituksiin osallistuminen oli ollut säännöllistä. Eräiden arkistotietojen mukaan Temmeksen alkuaikojen suojeluskunnassa oli ollut peräti 172 jäsentä. Harjoitukset tehtiin ilman kivääreitä. Tavan mukaan heinäseipäät ja halot, aidakset kuvasivat aseharjoituksissa ja sulkeisissa kivääreitä. Kivet toimivat käsikranaatteina. Suojeluskunnalla oli ollut vain muuan vanha belgialaisvalmisteinen kivääri. Suojeluskunnan ensimmäisenä harjoituspaikkana oli toiminut Temmeksen kirkonkylän nuorisoseurantalo.

 

Temmeksen suojeluskunnan alkuaikoina paikallispäällikkö Eero Junttila kävi eräänä päivänä erään temmesläisen kanssa perustamassa suojeluskunnan paikallisosaston Kärsämänkylään. Kärsämänkylän suojeluskuntalaisia oli aikoinaan ollut esimerkiksi Mannerheim ristin ritari Kustaa Similä (s. 10.1.1906 Temmes k. 18.8.2002 Oulu). Hän oli halunnut ritarijuhlansa pidettävän Temmeksen Väinölässä. Kärsämänkylän erämaakylää kuului osin Liminkaan, Temmekseen ja Rantsilaan.

 

Vapaussodan ajan (v.1918) toiminnasta Temmeksen suojeluskunnalle voi mainita sille kuuluneen kyyditsemisvelvollisuuden. Esimerkiksi muuan vapaussodassa kaatuneen ruumis oli kuljetettu Temmeksen kautta. Vuonna 2001 kuntaliitoksessa Tyrnävän eräiksi kyliksi muuttunut Temmes oli silloinkin sijainnut valtatien varressa.

 

Muonaa ja vaatetavaraa oli mennyt Temmeksen suojeluskunnan toimesta valkoisen armeijan käyttöön. Erään kerran, kun Temmeksen meijeriltä oli ollut lähdössä pieni rekikuorma voita valkoisille. Temmeksen punaiset olisivat myös halunneet sen itselleen. Oli meinannut syntyä jo riitaa ja tappelua voikuorman takia. Temmes ei onnekseen ollut sotatoimialuetta. Ei siellä ollut suukopua, nyrkkitappeluita suurempia rähinöitä. Kunnollisempaa sotaa ja ammuskelua vuonna 1918 löytyi vasta Oulusta.

 

Temmeksen naiset osallistuivat ahkerasti vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön jo suojeluskunnan perustamisen ajoista lähtien. He kutoivat lapasia ja villapuseroita sekä leipoivat leipää, kirnusivat voita vapaussodan sotureille.

 

Kesän 1918 aikana Temmeksen suojeluskunnan toiminta hiljentyi. Se lakkasi lähes tyystin. Samanlaista hiljentymistä ja toiminnan hiipumista oli ollut myös muissa Suomen suojeluskunnissa. Uudelleen Suomen suojeluskuntain toiminta alkoi elpyä syksyllä 1918 säädetyn uuden suojeluskunta – asetuksen suomin mahdollisuuksin.

 

Temmeksen uuden suojeluskunnan järjestäytymiskokous pidettiin 18.9.1918. Ainoa silloisena syyskuisena järjestäytymispäivänä suojeluskunnan uudeksi jäseneksi kirjattu oli ollut entinen paikallispäällikkö Eero Junttila. Temmeksen uuden, syksyn 1918 suojeluskunnan paikallispäälliköksi valittu kirkkoherra Hannes Mustakallio sai valtakirjansa lokakuun lopussa 1918.

 

Uuden Temmeksen suojeluskunnan jäsenmäärä oli ollut erään arkistolähteen mukaan esimerkiksi vuonna 1919 38 jäsentä. Entinen paikallispäällikkö Eero Junttila oli ollut uudessa suojeluskunnassa esikunnan (E:n) jäsen. Koulutuspäällikönä hän oli toiminut siellä vuonna 1919. Hänen jälkeensä kyseistä tehtävää oli hoitanut temmesläinen ”Honkapolliisi”. Eero Junttila oli osallistunut temmesläisten suojeluskuntaedustajana alkuaikojen Oulun suojeluskunnan eräisiin kesäjuhliin erään ulkomuodoltaan komean temmesläisen torppari Louetin kanssa.

 

Uusi Temmeksen kirkkoherra (v. 1918-) ja uuden Temmeksen suojeluskunnan paikallispäällikö Hannes Mustakallio oli ollut vapaussodan aikana punaisten vankina Viipurin lääninvankilassa. Punaiset teloittivat vankinsa. Mustakallio oli ollut ainoa pelastunut. Hän pelastatautui sillä, että kirjoittautui jäseneksi Viipurin punakaartiin.

 

Kirkkoherra Hannes Mustakallio matkusti kesän 1918 aikana Temmekselle. Silloin liikkumisiin oli tarvittu kulkuluvat. Erään kulkuluvan hänelle oli myöntänyt Temmeksen suojeluskunnan paikallispäällikkönä toiminut Eero Junttila. Mustakallio alkoi toimia Temmeksen suojeluskunnan paikallispäällikkönä lokakuusta 1918, saatuaan ensin suojeluskuntajärjestöltä valtakirjansa. Samalla hän toimi myös Tyrnävän ja Temmeksen suojeluskuntien aluepäällikkönä. Molemmat kuuluivat silloin Oulun suojeluskuntapiiriin. Talvisodan alueluovutusten ja uusien suojeluskuntapiirien aluejärjestelyjen myötä Temmes alkoi kuulua Raahen suojeluskuntapiiriin.

 

Kirkkoherra Hannes Mustakallio oli ollut rakastettu mies. Tykkääminen johtui ehkä siitä, kun hän oli talvella 1918 mieluummin ottanut Viipurin punakaartin jäsenyyden, kuin kuulan kalloonsa? Hän oli kuin olisi mallittanut jo niinä aikoina nykypäivien politiikkoja. Oli toisena päivänä punainen ja toisena päivänä valkoinen.

 

Suojeluskuntajärjestö oli ollut vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö ja se toimi maailmasotien välisenä aikana muun muassa laillisen yhteiskuntajärjestyksen turvaamiseksi ja säilyttämiseksi sekä isänmaallisen hengen kohottamiseksi. Ne kouluttivat sotilaita mahdollisten konfliktien varalle.

 

Suojeluskuntien alkuaikojen toiminnasta voi korostaa valistustyön merkityksen. Suomen tasavallan poliittinen linja oli jatkossa osittain suojeluskunnissa mietiskeltyä linjaa. Olihan sen tehtäviä myös laillisen yhteiskuntajärjestyksen tukeminen.

 

Eräs merkittävä tehtävä oli se, kun suojeluskuntalaiset alkoivat valvoa järjestystä ja pahoin kohtuuden rajat ylittänyttä alkoholin käyttöä iltama- ja tanssipaikoilla. Ennen kieltolakia ja vielä sen alkuaikoina (vv. 1919-1932) juominen oli ollut mieletöntä. Nykypäivien kaljastelu on kuin ”vesipoikien” puuhastelua niihin aikoihin verrattuna!

 

Muuten niin arvoisa ja kunnioitettava sota - Suomen vapaussota oli, surullista todeta, oli ollut pitkälti kuin humalassa käyty sota. Esimerkiksi valkoisiin kuulunut säveltäjä Toivo Kuula oli ammuttu eräiden asetovereidensa raskaiden juominkien yhteydessä. Paljon muutakin tyhmää ja väärää tapahtui järjettömän viinan käytön takia.

 

Temmeksen suojeluskuntakin oli koonnut jäsenistään miesporukan, joka oli kulkenut iltamissa ja tansseissa valvomassa järjestystä. Heidän tehtävänään oli siis ollut valvoa käsistä ryöstäytynyttä alkoholin käyttöä. Iltamapaikoissa Temmeksellä oli ollut valvomassa viinankäyttöä esimerkiksi: Hannes Mustakallio. Eero Junttila, Juuso (Josef) Junttila, Jaakko Haapala, ”Honkapolliisi”, Armas Saksio jne.

 

Suojeluskuntajärjestöön kuuluvana toimintana Temmeksen suojeluskunnassa oli toiminut ratsuosasto. Välillä Temmeksen multaisilla kyläteillä tai pitäjän läpi kulkeneella valtatiellä oli kiitänyt muutamien kymmenien hevosten ratsuporukka.

 

Temmeksen suojeluskunta rakensi toimitalokseen Väinölän. Suojeluskunnalla oli ollut oma urheilukenttä ja vilkasta urheilu-ja harrastustoimintaa. Pesäpalloilun suuri suosio Suomessa oli suojeluskuntien ansiota. Monin hyvin urheilukentin ja pätevien suojeluskuntien urheiluohjaajien ansiosta sitä oli hyvää ja mieluista harrastaa. Pesäpalloilu innostusta oli Temmekselläkin. Pesäpalloilun nähtiin kehittävän omalta osaltaan myös sotilaallisia taitoja. Niin sen oli ajatellut ja pähkäillyt sen kehittäjä Lauri ”Tahko” Pihkala. Temmeksen suojeluskunnalla oli ollut myös yleisurheilutoimintaa. Keihäänheitto oli esimerkiksi ollut heillä suosittua.

 

Temmeksen suojeluskunnan harrastustoiminnassa näytelmätominta oli ollut toimivaa. He olivat käyneet esiintymässä myös naapurikunnissa ja kauempanakin. Samoin naapurikunnista oli vierailtu Väinölässä näytelmiä esittämässä. Ammunta oli myös ollut luonteenomaisesti merkittävä osa Temmeksen suojeluskunnan toimintaa. Olihan suojeluskuntien tehtävä kasvattaa sotilaita. Huippuampuja oli esimerkiksi ollut Mannerheimin ristin ritari Johan Kustaa Similä.

 

Suomen talvisodan sytyttyä, suojeluskunta- ja lottajärjestö alkoivat toimia kotijoukkoikoina. Niiden toiminta jatkui samana jatkosodan alettua. Niillä oli ollut runsaasti tehtäviä. Ne esimerkiksi vastasivat kotiseuduillaan turvallisuudesta, kutsunnoista, kotiuttamisista, sankarihautajaisista. Ne kouluttivat sotilaita riveissään. Ne toimivat kaikessa kenttäarmeijan apujärjestönä. Sotien aikana kotijoukkojen toimittama keräys kenttäarmeijan hyväksi oli ollut hyvin suurta ja merkittävää. Sotaevakoiden huollossa ja sijoittamisissa suojeluskunnilla oli merkittävä panos. Esimerkiksi myöhemmät tyrnäväläiset alkujaan kuusamolaiset Ida ja Veijo Tauriainen (äiti ja sotaorpopoika) matkasivat Kuusamon Tavajärveltä Temmekselle ja sieltä sitten uuteen kotiinsa Tyrnävälle. Taimi Siitonen os. Junttila oli esimerkiksi ollut eräitä heidän auttajiaan suojeluskunta-, lottajärjestön riveissä.

Temmeksen suojeluskunta toimi osana Suomen suojeluskuntajärjestön moninaisissa tehtävissä. Heillä oli siis ollut esimerkiksi sotaevakoista huolehtimista, heidän muonittamistaan. He olivat joutuneet järjestämään joitakin hautajaisia myös menehtyneille sotaevakoille, sodissa kaatuneitten lisäksi.

 

Oulun kookas suuren varuskuntakaupungin suojeluskunta tarvitsi jatkuvasti apua työtehtäviinsä, ilma- ja muihin vartiointeihinsa Oulun maakunnasta. Temmesläisiä oli käynyt suojeluskunnan organisoimana esimerkiksi Oulun Toppilan satamassa purkamassa, lastaamassa silloisten suomalaisten aseveljien, sakujen laivoja. He olivat kylläkin saaneet saksalaisilta töistään hyvän palkan ja joskus nisujauhoja räiskäleen paistoon tai myös kangassäkin, vaikka puseron tekoon.

 

Miehiä oli siis suojeluskuntien organisoimissa töissä Oulun Toppilan satamassa myös esimerkiksi Raahen suojeluskuntapiiristä. Pohjanlahden rannikolla oli laskematon määrä erilaisia satamia. Perämerella muista kokonsa puolesta erottuvia satamia olivat: Oulun Toppila, Kemin Ajos ja Tornion Röyttä.

 

Jatkosodan jälkeen Suomeen saapuneet liittoutuneiden valvontakomission jäsenet, ennenkaikkea Neuvostoliitto määräsivät lakkautettaviksi Suomesta fasistiset järjestöt. Suojeluskunnat määriteltiin sellaisiksi. Suojeluskuntajärjestön lakkauttamiseen liittyen kotijoukkojen komentaja kenraaliluutnantti Lauri Malmberg antoi päiväkäskyn ilmoittaen, että 3.11.1944 eduskunnassa annettu laki, jolla kumottiin 22/12.1927 annettu laki suojeluskuntajärjestöstä astui voimaan.

 

Suojeluskunnat lakkautettiin 7.11.1944 mennessä ja lottajärjestö 23.11.1944 mennessä. Lakkautettujen suojeluskuntapiirien tilalle nousivat sotilapiirit esimerkiksi tulivat Oulun sotilaspiiri ja Raahen sotilaspiiri. Suojeluskunnilla oli ollut rakennuksia, omaisuuksia ja rahavaroja. Lakkautettujen suojeluskuntien pesänselvittelijöinä toimivat sotilaspiirien asettamat pesänselvitysmiehet.

 

Temmeksen suojeluskunta oli siirretty talvisodan jälkeen uuden suojeluskuntajärjestön aluejärjestelyn myötä Oulun suojeluskuntapiiristä Raahen suojeluskuntapiiriin. Entisen Temmeksen suojeluskunnan pesänselvittelijöinä toimivat Raahen sotilaspiirin pesänselvitysmiehet, vaikka se oli aluillaan kuulunut Oulun suojeluskuntapiiriin. Talvisodan jälkeisten uudelleen muodostettujen suojeluskuntapiirien järjestelyiden taustalla olivat olleet suureet aluluovutukset Neuvostoliitolle. Menetyssä Karjalassa oli toiminut monet suojeluskunnat ja -piirit.

 

Temmeksen suojeluskunta lakkasi toimimasta 6.11.1944. Lakkauttamisensa yhteydessä se lahjoitti pois rahavaransa. Temmeksen sankaripatsarahastoon meni 70 000 markkaa, Suomen Punaiselle Ristille lahjoitettiin 5000 markkaa. Urheilukenttä ja suojeluskunnan ampumarata siirtyivät Temmeksen kunnalle. Entinen suojeluskuntatalo Väinölä siirtyi temmesläisille näytelmäharrastajille.

 

Esimerkiksi lakkautettu Lottajärjestö oli luovuttanut paljon omaisuuttaan Suomen Naisten Huoltosäätiölle. Se toimi jatkosodan jälkeen muun muassa sotaleskien ja -orpojen auttamiseksi. Entisten suojeluskuntien omaisuuksien järjestelyt saattoivat olla toisilla paikkakunnilla vaikeita ja ajallisesti pitkäksi venyneitä toimenpiteitä. Ei ole tietoa siitä, että entisen, lakkautetun Temmeksen suojeluskunnan pesänselvittely olisi ollut vaikea tai aikaa vaatinut asia hoitaa.

 

Lähteitä:

 

Honka Lauri (toim) (1992) Ei muuta kunniaa, Temmeksen veteraanikirja maanpuolustustyöstä, sodista ja veteraaneista 1918, 1939 – 1940 ja 1941 – 1945. Koillissanomien kirjapaino.

Kalervo Junttilan (s. 2.4.1927) tarinoita. Hän oli Temmeksen suojeluskunnan sotilaspoikia.

Oiva Junttilan (vv. 1922-2001) tarinoita, Hän oli Temmeksen suojeluskunnan jäseniä.

Kaleva 7.11.1944.

Kotijoukkojen komentaja päiväkäsky n:o 8/44, kotijoukkojen selvittelyelin v. 1944 F1, SArk.

Kirkkoherra Hannes Mustakallion henkilökohtainen arkisto, Sota-arkisto Helsinki (SArk).

Suojeluskuntalaisen Lehti 1921.

Suomen asetuskokelma v.1918.

Evert Ovaska; Temmeksen suojeluskunnan toiminnan 10 – vuotishistoriikki (v.1928). Suojeluskuntain yliesikunta (SKY), valistusosasto, suojeluskuntajärjestön historiallisia aineksia, numeroitu sarja Soanlahti – Tyrnävä Ha 14, SArk.

 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_kuningaskuntahanke

Elävä arkisto, presidentti J.K. Ståhlberg astuu virkaan vuonna 1919:

http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=5&ag=82&t=535&a=42

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kieltolaki

Mannerheimin ristin ritari Johan Kustaa Similä:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Johan_Simil%C3%A4

http://kotisivu.suomi.net/brantberg/Sotasankarit%20-%20Johan%20Simila.htm

http://fi.wikipedia.org/wiki/Temmeksen_suojeluskunta

http://fi.wikipedia.org/wiki/Oulun_suojeluskunta

 

Temmeksen kotiseutumuseon rakennuksia
©2019 layout160 - suntuubi.com