FM Mauri Junttila

TEMMEKSEN SUOJELUSKUNTA

Suojeluskuntajärjestön juuret löytyvät viime vuosisadan alun yhteiskunnallisessa murroksesta. Se ehkä osaltaan myös vaikutti, kun Venäjän keisarikunnassa tapahtui suuria muutoksia. Nähtiin keisarivallan murentuvan ja sen arveltiin tuovan mahdollisuuksia Suomen itsenäisyydelle. Suojeluskunnat olivat merkittävässä asemassa itsenäisyystaistelussa. Niinä aikoina esiintyi myös ajatuksia Suomen kuningaskunnasta, jopa sitäkin, että Suomenmaa siirtyisi Venäjältä Saksalle. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen tuli kuitenkin todellisuudeksi itsenäinen Suomen tasavalta.

Oulun suojeluskunta oli kehoittanut temmesläisiä perustamaan suojeluskuntansa pian helmikuussa 1918 tapahtuneen Oulun valtauksen jälkeen (1). Kyseisessä kahakassa punakaarti oli hävinnyt ja voittaja alkoi järjestellä kehoitusten luonteisesti alueensa sotilaallisia organisaatioita.

Temmeksen suojeluskunta perustettiin 17.2.1918 Keski – Pekkalan talossa paikalle kokoontuneen suojeluskunnan johtokunnan toimesta (2). Perustettiin myös Suomen valkoisen armeijan toimittamana paikallinen kutsuntalautakunta yhdessä Temmeksen kunnallislautakunnan kanssa. Suojeluskunnan johtokunta oli asettanut tehtäväkseen myös paikallispäällikön valinnan (3).

Helmikuun 26. päivä 1918 Temmeksen suojeluskunta järjestyi saaden paikallispäällikökseen tehtävään lupautuneen paikallisen maanviljelijän Eero Junttilan (4). Hän oli niitä harvoja temmesläisiä, joka oli suorittanut Suomen autonomian ajan sotaväen ja oli sotilasarvoltaan aliupseeri. Pian Temmeksellä pidettiin myös ensimmäiset kutsunnat ja niillä vapaussotaan saatiin noin 30 miestä. Sotilaalliset harjoituksetkin käynnistyivät. Niihin osallistuminen oli ollut säännöllistä, vaikka harjoitukset tehtiin ilman kivääreitä. Suojeluskunnan ensimmäisenä harjoituspaikkana oli toiminut Temmeksen kirkonkylän nuorisoseurantalo (5). Temmeksen suojeluskunnan toimininnasta voi mainita, että vapaussodan aikana sille oli esimerkiksi kuulunut kyyditsemisvelvollisuus (6). Pitäjä oli sijainnut silloisen valtakunnallisen valtatien varressa.

Kesän 1918 aikana Temmeksen suojeluskunnan toiminta hiljentyi. Samanlaista hiljentymistä ja toiminnan hiipumista oli myös muisssakin suojeluskunnissa. Uudelleen suojeluskuntain toiminta alkoi elpyä syksyllä vuonna 1918 säädetyn suojeluskunta – asetuksen suomin mahdollisuuksin (7). Temmeksen uuden suojeluskunnan järjestäytymiskokous pidettiin 18.9.1918. Ainoa syyskuisena järjestäytymispäivänä jäseneksi kirjattu oli ollut entinen paikallispäällikkö E. Junttila (8). Lokakuun lopussa vuonna 1918 sai Temmeksen uuden suojeluskunnan paikallispäälliköksi valittu paikallinen kirkkoherra Hannes Mustakallio valtakirjansa (9).

Suojeluskuntajärjestö oli vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö ja se toimi maailmasotien välisenä aikana muun muassa laillisen yhteiskuntajärjestyksen turvaamiseksi ja säilyttämiseksi sekä isänmaallisen hengen kohottamiseksi. Ne kouluttivat sotilaita mahdollisten konfliktien varalle. Syystalvella 1939, Suomen talvisodan puhjettua suojeluskunta – ja lottajärjestö muutettiin kotijoukoiksi, joilla oli runsaasti tehtäviä. Ne esimerkiksi vastasivat kotiseuiduillaan turvallisuudesta, kutsunnoista, kotiuttamisista, sankarihautajaisista. Ne toimivat kaikessa kenttäarmeijan apujärjestönä. Sotien aikana toimittama keräys kenttäarmeijan hyväksi oli ollut suurta ja merkitsevää.

Jatkosodan jälkeen Suomeen saapuneet Liittoutuneiden valvontakomission jäsenet, ennenkaikkea Neuvostoliitto määräsivät lakkautettaviksi Suomesta fasistiset järjestöt. Suojeluskunnat määriteltiin sellaisiksi. Suomen suojeluskuntajärjestön lakkauttamiseen liittyen kotijoukkojen komentaja kenraaliluutnantti Lauri Malmberg antoi päiväkäskyn ilmoittaen, että 3.11.1944 eduskunnassa annettu laki jolla kumottiin 22/12.1927 annettu laki suojeluskuntajärjestöstä astui voimaan (10).

Suomen suojeluskunnat lakkautettiin 7.11.1944 mennessä ja lottajärjestö 23.11.1944. Temmeksen suojeluskunta oli siirretty talvisodan jälkeen alueluovutusten takia uuteen suojeluskuntajärjestön aluejärjestykseen ja se siirrettiiin Raahen suojeluskuntapiiriin kuuluvaksi. Temmeksen lakkautetun suojeluskunnan pesänselvittelijöinä olivat toimineet Raahen sotilaspiirin pesänselvitysmiehet.

Temmeksen suojeluskunta lakkasi toimimasta 6.11.1944. Lakkauttamisensa yhteydessä se lahjoitti Temmeksen sankaripatsarahastoon noin 70 000 markkaa, Suomen Punaiselle Ristille noin 5000 markkaa. Urheilukenttä ja ampumarata olivat siirtyneet Temmeksen kunnalle. Entinen suojeluskuntatalo Väinölä siirtyi temmesläisille näytelmäharrastajille (11). Suomen Lottajärjestö oli luovuttanut omaisuuttaan Suomen Naisten Huoltosäätiölle. Se toimi sodan jälkeen esimerkiksi sotaleskien ja -orpojen auttamiseksi.

Lähteet:

Honka Lauri (toim) (1992) Ei muuta kunniaa, Temmeksen veteraanikirja maanpuolustustyöstä, sodista ja veteraaneista 1918, 1939 – 1940 ja 1941 – 1945. Koillissanomien kirjapaino.

Kaleva 7.11.1944

Kotijoukkojen komentaja päiväkäsky n:o 8/44, kotijoukkojen selvittelyelin v. 1944 F1, SArk.

Suojeluskuntalaisen Lehti 1921

Suomen asetuskokelma v.1918

Ovaska Evert (1928) Temmeksen suojeluskunnan toiminnan 10 - vuotishistoriikki. Suojeluskuntain yliesikunta (SKY), valistusosasto, suojeluskuntajärjestön historiallisia aineksia, numeroitu sarja Soanlahti – Tyrnävä Ha 14, SArk.

Viitteet:

       1. Ovaska 1928,4.

       2. Suojeluskuntalaisen Lehti 1921, 225.

       3. Temmeksen suojeluskunnan esikunnan kokouksien pöytäkirja v. 1918 -, SK 432 SArk.

4. Ovaska 1928, 4.

5. Ibidem.

6. Ovaska 1928, 5.

7. Asetus suojeluskunnista 2.8.1918, Suomen asetuskokoelma v.1918 n:o 86; Ovaska 1928,6.

8. Temmeksen suojeluskunta, kantakortit, SK432 SArk.

9. Ovaska 1928, 6.

10. Kotijoukkojen esikunta, Kotijoukkojen komentaja päiväkäsky n:o 8/44. kotijoukkojen selvittelyelin v. 1944 F1, SArk; Kaleva 7.11.1944.

11. Temmeksen suojeluskunta,SK 432, SArk; Honka 1992.